Saturday, 18 September 2010

Varhaisultra - ja kuinkas sitten kävikään...

Ihmeellinen asia tapahtui, kun lähdin torstaina matkaamaan kohti Suomea: pahoinvointi haihtui kuin tilauksesta! Se pysyi taianomaisesti loitolla koko seuraavan yönkin - ja palasi kuvioihin vasta seuraavana aamuna juuri ennen varhaisultraa. Istuinkin sitten vastaanotolla jo varsin etovissa tunnelmissa. Tosin jännittikin niin, että ainakin puolet etomisesta taisi aiheutua jännityksestä.

Lapsettomuuslääkäri oli liikuttavan ilahtunut kuultuaan plussasta. Hän ryhtyi heti ultraamaan - ja kiljahti riemusta nähtyään ruudussa pikkuruisen raskausviikkoja vastaavan alkion, jonka keskellä sykki sydän... Siinä vaiheessa minuakin alkoi jo hymyilyttää. Lääkäri totesi, että kaikki vaikuttaa mallikelpoiselta. Hän ehdotti, että nyt voisin lakata huolehtimasta turhia, kun tässä vaiheessa on jo 90-95% mahdollisuus, että raskaus etenee kuten pitääkin...

Lähdimme vastaanotolta suuresti helpottuneina, mutta silti aika sekavissa tunnelmissa - mies pohtien vimmaisesti kaikkia  käytännön asioita (olettaen ilman muuta, että haikara tuo meille paketin 3. toukokuuta) ja minä salaisesti murehtien kaikkea sitä, mikä saattaa mennä vielä pieleen, jos kuuluunkin tuohon 5-10% joukkoon, jolla raskaus ei menekään oppikirjan mukaan.

Sukujuhlat tulivat sitten - ja menivät. Ylitin itseni jaksamisen suhteen. Jaksoin sosiaalistua, horjua korkokengilläni, ja keplotella hereillä jopa klo 23 asti - mikä on menneen kuukauden ennätys. Aamuyöllä heräsin, ja hoipertelin tavanomaiselle vessareissulleni. Juhlaväsymys painoi, ja olin puoliunessa. Havahduin kuitenkin äkkiä hereille, kun huomasin, että paperiin jäi vaaleanpunaista turhua... Tiputteluvuotoa! Voi ei... Jokaisen raskaanaolevan painajainen.

Pyörin vessareissun jälkeen hereillä pitkään. Ajatukset kiersivät kehää: miksi vuotoa juuri nyt - vajaa vuorokausi varhaisultran jälkeen? Olisiko niin, etteivät raskaudesta herkistyneet limakalvot kestäneet lääkärin ronkkimista? Mutta miksei vuoto alkanut siinä tapauksessa heti vastaanotolta palattua? Veri oli selvästi ihan tuoretta, vaikkakin haaleaa väriltään... Päivä oli ollut todella rankka. Ja sitä oli edeltänyt rankka matka Suomeen (matkalaukkuakin jouduin nostelemaan useaan kertaan...). Olisinko kuitenkin saamassa (itseaiheutetun?) spontaanin keskenmenon? Vuoto on vain tiputtelua, mutta toisaalta: eikö keskenmenokin yleensä ala juuri tiputtelulla?

Lopulta sain unen päästä kiinni. Tänään on ollut pitkä päivä... On tullut hyvin niukkaa, vaaleanruskeaa tiputtelua. Veri ei vaikuta tuoreelta eikä vuoto ole runsasta, mutta se huolestuttaa silti...  Varsinkin kun olen yleensä tottunut näkemään juuri tällaisen rusehtavan vuodon juuri ennen menkkoja...

Tilanne tuntuu melkein surkuhupaisalta: toivoin niin kovasti, että varhaisultra vapauttaisi minut pahimmasta piinasta. Ja niinhän se vapauttikin. Melkein yhdeksi päiväksi. Mutta nyt piinalukemat ovatkin yhtäkkiä taas kaikkien aikojen ennätysluokkaa!

Oleko yllättynyt? Oikeastaan en. Piinailuhan on sitä, että pelkää pahinta samalla kun toivoo parasta. Osasin varautua ongelmiin. Mutta piinasta huolimatta toivo elää onneksi vahvana. Toivon nyt niin kovasti, että tämä vuoto loppuisi, osoittautuisi vaarattomaksi, ja raskaus saisi jatkua...  

19 comments:

  1. Toivottavasti vuoto olisi kuitenkin vain lääkärin jäljiltä! Huihui, ku jännät paikat koko ajan! (Koska ihmeessä nämä mahtaa helpottaa? Helpottaako 9 kk päästäkään?)

    ReplyDelete
  2. Huh mitä vuoristorataa!

    Omaa kokemustahan minulla ei ole, mutta kuten itsekin tiedät, on kaikenlaiset vuodot niin yleisiä raskausaikana - ja sitten kuitenkaan tämän *tietäminen* järjellä ei auta varmasti yhtään!

    Eli voin vain jatkaa täällä peukkujen pitämistä. Mulla on uskoa siihen, että vapustanne tulee erityinen ensi vuonna ;)

    ReplyDelete
  3. VOI EI. Tiedän tunteen, toi on aivan penaalista.

    En voi muuta sanoa kuin, että tsemppiä piinailuun. Mulle kävi ihan samalla tavalla, tiputteluvuoto alkoi varmaankin samoilla viikoilla (tai sitä oli ekan kerran). Muutaman viikon kun pääset tosta eteenpäin ni oot taas selvemmillä vesillä. Niin ja suosittelen sen dopplerin hankkimista, se rauhoitti mun mielen kaikkien vuotojen (myöhemmin veristen..) aikana.

    Mielenrauhaa ja uskoa tulevaan. Ja paljon HALAUKSIA.

    ReplyDelete
  4. Vitsit kun mä hihkuin täällä ihan innoissani: jes jes jes! (Arvaa kuinka monta kertaa kävin kattomassa täällä, että joko oot kirjottanu kuulumisia?) Ja sitten kohta tuli huoli... voi ei, sinäkin brutukseni...

    Mä NIIN tiedän miltä susta tuntuu. Huoli on valtava ja elämä on vessareissusta toiseen, mutta niin kauan kun ei tule isoa vuotoa, voi miettiä että tämä kuuluu TYYPILLISESTI varhaisraskauden oireisiin. Sitäpaitsi olit oikeassa; ultra on voinut ärsyttää herkkiä limakalvoja ja se vähäinen punerrus on sitä.

    Olen painiskellut nyt omien samojen tunteiden kanssa ja koitan vaan muistaa mitä lääkäri sanoi. Keskenmenossa vuoto on TODELLA todella runsasta. Ja että tässä vaiheessa kun on syke havaittu, suurin osa raskauksista jatkuu. Ja näitä mä tolkutan itselleni. Kiitos noista prosenteista jotka laitoit, ne ovat mahtavan suuret.

    Ei me voida kuin odottaa! Piinaa tämä on. Ihan helvetinmoista piina.

    Iso hali ja vielä enempi uskoa ja voimia! Eiköhän sovita, että nämä pikkukaverit tuovat meille iloa ja onnea ensi keväänä!

    ReplyDelete
  5. Jiihaa! Onneksi olkoon!!! Ihana kun täällä oli noin hyviä uutisia. Olen eilisestä saakka kytännyt sydän sykkyrällä, että koska se Tuuli tulee kertomaan ultrakuulumisia. Harmillista, että tuollainen vuotelu sitten tuli huolestuttamaan sinua, mutta vaaratontahan se varmasti on. Jaksamista ja kaikkea hyvää!

    ReplyDelete
  6. Willow, samaa mietin itsekin: mahtaakohan helpottaa 9kk päästäkään. Luin jostakin palstalta, miten IVF-äiti tarkkaili neuroottisesti vauvansa hengitystä kuukausikaupalla. Mietin, että toivottavasti meille ei käy ihan noin hullusti!

    Omena, kiitos peukutuksista! Ihana tietää, että sinulla on uskoa raskauteen :-) Se vähän kompensoi sitä, että oma luottamus on nyt heikoilla...

    Liina, kiitos!! Kun vuoto alkoi, niin ajattelin HETI ensimmäisenä, että ONNEKSI olen lukenut blogiasi. Tiesin siitä, että vuodot saattavat olla ihan oikeasti vaarattomiakin! Palstoilla on niin nimittäin niin hurjia vuotojuttuja, että kaikki karvat nousevat pystyyn kun lukee niitä. Ja harva palaa jälkeenpäin kertomaan, miten kävi... Täytyy todellakin hankkia se doppleri pikapuoleen! Saattaa olla, ettei pikkuisen sydän vielä kuulu kotikonstein (nyt on 7+5), mutta tulevaisuutta ennakoiden!

    Ymmyrkäinen, vaikka tilanne on hurja eikä sitä toivoisi kenellekään, niin tuntuu silti hyvältä, ettei jouduta kärvistelemään yksin vuotojen kanssa. Mennään vielä melkein samoilla viikoillakin! Todella lääkäri sanoi, että kun sydänäänet on kuultu, niin on 95% prosentin mahdollisuus, että kaikki menee hyvin. Korjasi sitten 90-95%:iin kun näytin niin skeptiseltä ja listasin ison kasan mahdollisia ongelmia. Sovitaan tosiaan, että peloista huolimatta kaikki menee molemmilla hyvin :-) Paljon voimia ja halauksia sinullekin!

    Sissi, kiitos onnitteluista ja toivotuksista! Oli todella ihmeellistä nähdä pikkuinen alkio ultrassa :-)

    ReplyDelete
  7. Heippa!

    Ihania ultrakuulumisia kerrakseen! Onnea, onnea!
    Mullakin tuli alussa yhtenä päivänä haalean vaaleanpunaista vuotoa, mutta mä en enää kuolemaksenikaan muista, että missä vaiheessa. Sen jälkeen kävin pitkään öisin pimeässä vessassa, enkä tuijotellut paperia jälkikäteen. Jos sulla ei tule kipuja, eikä vuotoa jää pöksyihin, niin uskomme, että kaikki on loistavasti. Eikö?
    Miehen veljen vaimo tiputteli parin viikon ajan, kunnes hoksasi, että vuoto liittyi aina edellisen illan sekstailuihin. Limikset on vaan niin herkillä raskaudessa.

    Tsemppiä Tuuli! ♥

    ReplyDelete
  8. Ihana kuulla Tuuli, että ainakin siellä varhaisultrassa oli kaikki hyvin. Ja jatkoprosentitkin teidän puolella. Toivottavasti ensi toukokuussa ravaat joka lorahduksen jälkeen vessassa sen punaisen liman toivossa, joka kertoo, että nyt se synnytys käynnistyi! Siihen asti piinaillessa... (ja valitettavasti ilmeisesti sen jälkeen se piinailu ei lopu koskaan).

    :) Katja

    ReplyDelete
  9. Ihkaensinnä ONNEA! Plussauutisen huomasin jo aiemmin, mutta kommentointi vaan on jäänyt... Tuosta vuodosta en huolestuisi (helpommin sanottu kuin tehty :D), koska se tosiaan on NIIIIN yleistä. Ja pieni punerva vuoto on lähes poikkeuksetta kuitenkin limakalvovuotoa, tai näin olen itseni ainakin saanut uskomaan kaikkien tsiljoonien hysteeristen äitiyspolisoittojeni jälkeen ;) Tässä raskaudessa minulla on ollut vuotoja viikoilla 5, 7 ja nyt 17, vaikka kaikki on hyvin.

    Ja tosiaan, ei se piinailu lopu ainakaan oman kokemukseni mukaan... Nyt rv 18+ ja edelleen olen dopplerin kanssa harva se päivä kuuntelemassa että onhan se vielä elossa :) On muuten ihan mahtava hankinta, täysin hintansa arvoinen ainakin meillä! <3 -äänet kuului 9+ (paitsi oikeasti se taisi olla istukka, mutta jos siitä kuuluu 150 x min syke, niin eiköhän se tarkoita että siellä nuoran toisessakin päässä syke on samaa luokkaa :))

    ReplyDelete
  10. Kiitos teille tuhannesti rauhoittelevista tarinoista - Kotia kohti, Katjusha ja Kätsy!

    Alan vähitellen uskoa, että raskaudenaikaiset vuodot saattavat toisinaan olla ihan vaarattomakin. Järkyttävää vain, miten pelottavia ne ovat... Laitakin dopplerin tilaukseen pikapuoliin - ennen kuin minusta tulee täysi hermoraunio! :D

    Katjusha, paljon onnea matkaan (jännäilen kovasti H-hetkeäsi!).

    Kätsy, ihana kuulla, että sinun raskautesi on edennyt hienosti!!

    ReplyDelete
  11. Pidän kovasti peukkuja puolestasi, että kaikki menisi hyvin. Uskon kyllä, että olet hermostunut. Tsemppiä!

    ReplyDelete
  12. Onnittelut hienosta varhaisultrakokemuksesta! =) On se vain niin hienoa ja helpottavaa nähdä alkio oikeassa paikassa sydän sykkimässä.

    Uskon, että vuotosi on vaaratonta ja toivon jaksamista piinailuun. Tiedän omastakin kokemuksesta, että tuollaista tuhruttelua ei kaipaisi enää tuossa vaiheessa. Pitkää pinnaa ja paljon tarrasukkia matkaan!!

    Terkuin,

    Lilli

    ReplyDelete
  13. Suurkiitos peukuista, mammahaaveilija :-)

    Lilli, iso kiitos sinullekin! Pitkä pinna on todellakin haussa - ja jonkinlainen keskittymiskykykin olisi kova sana! Mutta jos unohdetaan huolet hetkeksi, niin oikeastaan melkein naurattaa ajatella, että koko elämä tuntuu nyt pyörivän pikkuruisenm reilun sentin mittaisen alkion tahdissa. Niin pieni, ja kuitenkin niin mahtava ;D

    ReplyDelete
  14. Hei Tuuli,

    en ole ennen kommentoinut, vaikka lueksimassa olen käynytkin.

    Ensinnäkin - isosti onnea minikokoisesta kapelimestarista! Toisekseen: Liinan tavoin tiedän, miltä susta tuntuu. Noista vuodoista ei vaan voi tietää mitä ne tarkoittavat, ja joka kerta pulssi nousee taivaisiin kun näkee punaista (tai ruskeaa) paperissa. Kertoisin kyllä heti, jos tietäisin, mistä mielenrauhaa saa näissä tilanteissa ostettua...onneksi noilla todennäköisyyksillä voi vähän rauhoitella itseään. Oikeastaan on aika tylsää ettei vuotojen tavallisuutta alkuraskaudessa oteta enemmän esiin esimerkiksi neuvolan materiaaleissa, vaan ainakin minulla oli vahvasti se ajatus, ettei minkäänlainen vuoto kuulu normaaliin raskauteeen, vaikka vuotaneiden äitien terveitä lapsia tuntuu olevan maailman sivu täynnä.

    Tsemppiä!

    ReplyDelete
  15. Hei Tuuli täältäkin uudelta kommentoijalta. Päädyin sattumalta blogiisi ja historiani on kovin samanlainen. Pidän kovasti analyyttisen täsmällisestä otteestasi kirjoittaa.

    Ensimmäiseksi onnittelut raskaudesta!

    Ja heti perään jonkinlaiset pahoittelut, myötätunnon osoitukset tai mikä nyt olisi oikea tapa sanoa, kuinka pahoillani olen tuossa säikäyttävästä tiputtelusta.

    Minulla kävi kolmannessa ja ainoassa loppuun asti jatkuneessa raskaudessa juuri samoin, juuri samoilla viikoilla. Vain rajummin. Olin totaalisen varma keskenmenosta. Meillä aiheuttaja oli kohtuun pesiytynyt hematooma, siis verenpurkauma, joka vuoteli alkuviikoilla pois. Onneksi. Eli myös tälläinen vaihtoehto voi olla alkuraskauden verenvuodon aiheuttaja. Kuten myös nuo herkistyneet limakalvot, jotka vuotelevat sisätutkimuksen jälkeen.

    Onneksi on monta ei niin vakavaa mahdollisuutta. Toivottavasti kaikki on hienosti ja raskausmatkasi jatkuu!

    ReplyDelete
  16. Hilla, kiitos paljon kommentista! Minäkin olen seikkaillut blogissasi ja nauttinut suuresti teidän tarinasta :-). Olet ihan oikeassa, että missään ei kerrota vaarattomista vuodoista - vaikka tietokirjani mukaan kuulemma jopa 25% naisista kärsii niistä jossakin vaiheessa raskautta. Ihan pahin virhe (mitä ei siis kannata tehdä!) on lähteä etsiskelemään tietoa webitä hakusanalla "alkuraskauden vuodot"... On ollut niin helpottavaa kuulla teiltä kaikilta, ettei jokainen vuoto pääty keskenmenoon... Ilman näitä tarinoita olisin jo täysi hermoraunio!

    Mama M, kiitos kovasti, kun pistäydyit kommentoimaan! :-) Huh, en tullutkaan ajatelleeksi hematooman mahdollisuutta. Mahdoitpa säikähtää hirmuisesti - siinähän on varmasti ihan kunnon vuoto (ja minä hermoheikko olen vikissyt täällä pelkästä tiputtelusta!). Ihana kuulla, että tuo raskaus jatkui loppuun asti!

    ReplyDelete
  17. Tuuli - step away from the google!!!!!!! Se paikka on nyt ihan syvältä, ja sieltä saa vaan tosi sekavan olon (ihan niinku itte olisin joskus noudattanut tätä neuvoa ;P ). Ei voi muutako toivoa ja yrittää ajatella, että kaikki raskaudet on alkanut jostain, kestäneet ne ekat vaaralliset 12 viikkoa, että vauva on voinu syntyä. Tää oli mun mantra noilla alkuviikoilla.

    :) K

    ReplyDelete
  18. Katja, peräännyinkin jo sieltä googlesta, kun sain niin pahasti nenilleni! Ihan nolottaa, miten olen kuin utelias koira, jonka on tungettava kuono joka paikkaan :D. Kiitos tuosta mantrasta - otakin sen heti käyttöön!

    ReplyDelete
  19. Hienoa, että varhaisultrassa kaikki oli hyvin! Ihanaa!

    Voi harmi, että tuo vuoto nyt tuli häiritsemään...!! Hirveää piinaa! mutta toivotaan että se on vaaratonta ja loppuun pian.
    Olen Katjushan kanssa samaa mieltä, että toivottavasti ensi toukokuussa odotat kovasti, että jotain tapahtuisi ja synnytys käynnistyisi! :)

    Se doppleri on kyllä aivan mahtava keksintö! Me saatiin sellainen lainaksi neuvolasta. Sattui kohdalle mukava neuvolan täti! :) Kyllä siitä kummasti sai mielenrauhaa!

    Tsemppiä Tuuli! *Halaa*

    ReplyDelete